Hedelmiä ja salonkinaisia

Eilen kauppareissulla ostetut hedelmät makas pari tuntia pöydällä. Mietittiin, uskaltaako herkullisen makeilta tuoksuvia mangoja, banaaneja, appelsiineja ja omenoita maistaa vai tietääkö se seuraavan päivän viettoa vessan puolella. Ostettiin kyllä ainetta, jonka pitäisi ne desinfioida, mutta se haisi niin paljon kloorilta, että vähän epäilytti. Lopulta hedelmän- himo voitti ja annettiin hedelmille kloorikylpy. Se oli ehdottomasti sen arvoista. Pienen kloorisivumaun takaa paljastu makutaivas.

Tänään päivän ohjelma oli Jennan tukan letittäminen paikallisessa salongissa (huomatkaa hieno nimitys). Aikaa siihen meni lähes viisi tuntia, tulos oli upea, mutta ehkä vieläkin upeampaa oli viettää tuo viisi tuntia kampaamon naisten ja miesten kanssa jutellessa ja uusien swahilin kielisten lauseiden opettelemisessa. Samalla kun kolme kenialaista naista letitti Jennan päätä ja opetti meille uusia lausahduksia, lapset kirjotti meille ylös paikallisen laulun swahilin kielisiä sanoja vihkoon. Yksi kampaamon naisista halusi meidän etsivän itselleen suomalaisen poikaystävän. Kysyttäessä, minkätakia juuri suomalaisen miehen, surullinen vastaus kuului: hänen avulla pääsen täältä pois.

Meille on tullut jo tavaksi käydä iltateellä auringonlaskun aikaan kampuksen "hotellilla". Siellä on, jos nyt niin voi sanoa, hieman parempi taso kuin alueen muissa kahviloissa ja ruokaloissa, mutta myös hinnat on lähes tuplat. Suomalaisen näkökulmasta kuitenkin lähes naurettavan alhaiset. Kaksi kupillista ihanaa paikallista teetä ja iso kakun palaa maksaa 160 Kenian shillinkiä eli n. 2e. Papu- ja riisilounas kampuksen ruokalassa maksaa juoman kanssa 100 shillinkiä eli 1,25e. Ja sekin on paljon, paikalliset opiskelijat syövät mielellään ruokalassa, jossa lounasateria maksaa 15 shillinkiä, n. 2 centtiä.

Iltateellä on aikaa jutella päivän asioista ja vähän hassutellakin. Tässä meidän kolonialistinen Afrikkatiimi:

- Sanna