Survivors in Nairobi

Ekaa kertaa kaupungissa. Huh. Oltiin kuultu, että Nairobi on suurkaupunki, siellä on ihmisiä, autoja, ruuhkaa ja vilinää, mutta tohon ei voinu varautua. Neuvo kuuluu, että Nairobissa ei voi pysähtyä miettimään, missä on tai mihin on menossa.  Siellä on mentävä, katse on pidettävä eteenpäin ja ignoorata kaikki muu. Sitä se oli, selviytymistä joka hetki. Koko ajan oli tiedostettava, kuka kävelee edellä, kuka takana, kuka sivuilla. Onneksi meillä oli taas saattajat mukana, seurattiin niitä niin sokeana, että itseasiassa kaupungista ei juuri jäänyt mitään mieleen.

Syy, miksi Nairobiin lähdettiin, oli se, että kampuksella ei ole mitään tekemistä viikonloppuisin ja meidän ystävät lupasi viedä meitä johonkin, jossa saisi nähdä luontoa ja eläimiä. Nairobista lähdettiin matatuilla vielä eteenpäin ja päädyttiin hyvin hienon näköiseen luonnonpuistoon. Hienon näköisellä tarkoitan turisteille tarkoitettua, siistiä, turvallista.Puisto oli pieni pettymys, maksoi maltaita ja eläimet olivat pienen pienissä häkeissä, joihin hyvin rikkaat paikalliset ja turistit kurkistelivat pienistä rei'istä. No, nähtiinpä ainakin leijona, gebardi, krokoja,  virtahepo, sarvikuono ja albiino seeproja.

Kampukselle takaisin tultaessa kiiruhdettiin heti syömään, oltiin koko päivä menty aamiaisen voimalla ja päiväntasaajan aurinko meinasi viedä itse kunkin voimat. Illallispaikassamme, kampuksen "hotellilla" oli paikalliset häät meineillään ja juhlivaa kansaa ei näyttänyt haittaavan se, että me söimme häähumun keskellä. Varsinkin lapset olivat innoissaan, tulivat kättelemään, esittäytymään ja poseeraamaan kameralle.

Huomisen päivän suunnitelma kuuluu näin: nyrkkipyykkiä kylmällä vedellä. Saa nähdä, kuinka puhdasta tulee :D

- Sanna