Kulttuurierot

Sanomattakin on selvää, että Suomen ja Kenian välillä on kulttuurisia eroavaisuuksia. Reilun kuukauden täällä asumisen jälkeen monet asiat ovat tulleet tutuiksi ja moneen vieraaseenkin asiaan sopeutui jo ensimmäisten viikkojen kuluessa. Kuitenkin, vielä päivittäin törmää asioihin, jotka erottavat meidät niin rajusti tästä maailmasta, jossa nyt elämme.

Suurin ero, joka ilmenee joka päivä ja lähes joka hetki, on ihomme väri. Koskaan ennen ei ole tullut ajatelleeksi, miltä tuntuu olla erilainen ihonväriltään. Nyt sen tietää. Vaikkakin Kenia on joskus ollut brittien vallan alla ja kolonialistit ovat jättäneet arpia tähänkin maahan, rasismi valkoihoisia kohtaan ei sinänsä ole täällä mikään ongelma. Kuitenkin mekin törmäämme joka päivä suoranaiseen toljottamiseen jota harrastavat niin lapset kuin aikuisetkin ihmiset. Sana, mikä tuli tutuksi jo ensimmäisten päivien aikana on "mzungu" - valkoihoinen, jota kuulee ihmisten huutelevan jopa loukkaavasti. Onneksi useimmiten sitä kuitenkin huutelevat pienet lapset ihmeissään.

Raha ja varallisuus ovat myös täysin eri arvoisia täällä. Paikallisten, ja jopa koulukavereidemme silmissä me olemme upporikkaita länsimaalaisia, joilla on varaa kaikkeen, vaikka totuus on tietenkin toinen. Olemme opiskelijoita, jotka elävät täälläkin opintotuen ja apurahan turvin. Hävettää kuitenkin tällaisesta asiasta puhua ystäville, joilla ei ole välillä varaa maksaa kulkemista kaupunkiin, joka maksaa n. 0,50e.

Kaikesta huolimatta asuminen ja opiskeleminen täällä on jo hyvin kotoisaa ja luontevaa. En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään.

Vielä muutama otos matkojen varrelta.

 

- Sanna