Päivien viemää

Muutama viimeinen viikko on mennyt kun siivillä. Koulua riittää aamusta iltaan saakka ja uusia asioita oppii hurjaa vauhtia. Nyt ollaan noin puolessa välissä vaihtokautta. Fiilikset vaihtelee koti-ikävästä paniikkiin, että aika täällä loppuukin kesken.

Afrikka-elämään on nyt täysin sopeutunut. Osataan kulkea matatuilla lähi lähiöihin ja kaupunkiin, on normaalia että matatua työnnetään jossain vaiheessa matkaa tai että sen ovi lähtee irti moottoritiellä. Nairobin kadut alkaa tuntua jo tutuilta eikä sitäkään enää säikähdä, että sielläkin me ollaan lähes ainoita valkoihoisia ja että viiden jälkeen kaupungilla kulkeminen on vaarallista. Swahilin alkeet sujuu jo mukavasti ja ympärilläolevia ihmisiä ymmärtää jo kohtuullisen hyvin. Pyykit peseytyy näppärästi käsin ja kymmenen litran vesitonkan kantaminen kaupasta 1,5km matkan kerran viikossa ei enää itketä. Täällä tottuu vähempään. Siihen ettei aina tarvitse olla uusia tai edes puhtaita vaatteita päällä, ruoka syödään silloin kun sitä saadaan riippumatta siitä mitä se on, sängyssä pyörii torakoita yötä päivää ja aamusuihku salpaa sydämen. Se, että hanasta tulisi lämmintä ja juomakelpoista vettä tuntuu ihan mahdottomalta luksukselta.

Koulu vie suurimman osan arkipäivistä. Se alkaa noin yhdeksän aikoihin. Sitä ennen käymme syömässä aamupalan - kananmunan, mehun ja kaksi lihapiirakan kuorta muistuttavaa piirasta - opiskelijaravintolassa. Tunnit koostuvat suht tasaisesti luennoista, tanssi- ja soittotunneista. Lounasta nautitaan samaisessa opiskelijaravintolassa: pavut ja riisi on käynyt jo kovin tutuksi. Koulu päättyy yleensä noin neljän aikaan iltapäivällä, jonka jälkeen voi olla satunnaisia treenejä. Tanssi- ja soittotunnit ovat mahtavia. Opettajat ovat uskomattoman hyviä, jopa Suomen mittakaavassa ja meno on upeaa. Opettajat ovat ihanan ymmärtäväisiä ja kannustavat meitä länsimaalaisia afrikkalaisen rytmimusiikin saloihin. Luennoilla onkin sitten toinen meno. Harmiksemme joskus joudumme istumaan kolmekin tuntia luennolla, jonka pitäis käsitellä musiikkia ja muita taiteenlajeja Afrikassa, mutta jossa puhutaan pääosin siitä, kuka on kokeillut oopiumia, kuinka monta aaria on hektaari tai mistä haukotus johtuu. Vasta luennon lopussa opettaja myöntää, ettei hänellä ole ollut aikaa suunnitella luentoa - ensi viikolla sitten.

Se aika, mitä koulusta jää, meneekin harjoitteluun. Opiskelemme kahta eri tanssia ja kahta eri afrikkalaista instrumenttia. Suomen äänieristetyt harjoittelukopit ovat täällä vitsi, harjoittelu tapahtuu koulun pienellä sisäpihalla, kaikki soittimet, soittajat ja tanssijat samassa syssyssä. Oman instrumentin lisäksi täällä oppiikin äärimmäistä keskittymiskykyä, kun harjoittelutilanteessa vallitsee täysi kakofonia.

Kakofonia?

Tanssitreenit

Rumpuopettajan odottelua

Viime viikolla päätimme, että nyt on aika päästä tuulettumaan ja lähteä matkalle, suuntana Mombasa. Alkuperäinen idea oli lähteä pidennetylle viikonlopulle rannikolle, mutta se venyikin koko viikon mittaiseksi. Ensi viikolla vietän siis syntymäpäivääni Mombasan valkoisilla hiekkarannoilla snorklaten ja mangoja syöden. Lisää juttua sieltä sitten!

- Sanna