Plop

Otsikko kertoo kaiken. Ei mitään uutta auringon alla ja niin pois päin. Arki koostuu tällä hetkellä lähinnä koulupäivistä sekä kaikenmoisesta ihme järjestelyistä tentteihin ja koulun loppumiseen liittyen. Jotenkin kummasti kaikki jaksaa ihmetellä, että miten me "nyt jo" ollaan parin viikon päästä lähdössä pois ja ettei kaikkea keretäkään järjestämään siihen mennessä. Se nyt ei ollut yllätys, että jokin asia ei täällä menekään niin kun alunperin on suunniteltu.

Ensimmäiset osat tenteistä on suoritettu vaihtelevalla menestyksellä. Rehellisesti sanottuna on tullut ensimmäistä kertaa keksittyä tentissä vastaukset suoraan omasta päästä, mutta on ollut hyviäkin hetkiä, jolloin on ollut jopa mahdollisuus että vastaukset ovat sivunneet jotain tunnilla käytyä asiaa. Onneksi voin puolustuksekseni sanoa, että opetuksen laatu on niin heikkoa, että jos jotain on oppinut niin siitä voi kiittää lähes kokonaan itseään. Tästä kertoo myös tämänpäiväisen luennoitsijamme palaute, kun vastaanotimme edellisiä korjattuja tenttipapereitamme. Suurin osa opiskelijoista ei kuulemma edes vastannut kysymykseen vaan vastaus meni täysin ohi aiheen, mutta syystä X jokainen kuitenkin tentin läpäisi. Että sillä lailla Afrikassa.

Saatoin ehkä keksiä uusia kenialaisia tansseja viimesessä kysymyksessä

Huonon opetuksen lisäksi oppimista vaikeuttaa se, että Keniassa on 42 heimoa, joista jokaisella on oma kielensä, kulttuurinsa, musiikkinsa ja tanssinsa. Me vaihto-opiskelijat opiskelemme siis normaalissa luokassa kenialaisten opiskelijoiden kanssa ja käymme läpi samat tehtävät ja tentit. Jotenkin meidän Suomesta kolme kuukautta sitten pölähtäneiden opiskelijoiden pitäisi tietää samat asiat kuin koko elämänsä Afrikassa alkuperäisten heimojen kanssa eläneet kenialaiset.

Silloin tällöin ilmassa on kuitenkin joitain onnistumisen hetkiäkin. Ensemble-kurssillamme jokainen oppilas opettaa muille jotakin omasta kulttuuristaan ja lukukauden lopussa esitämme kaikki aikaansaannokset muille opiskelijoille. Afrikkalaiset ovat jakaneet meille monen monta paikallista laulua ja tanssia ja me olemme toimineet uraauurtavina suomalaisina ja tuoneet ehkä ensimmäisinä maailmassa Keniaan muun muassa katrillin ja letkajenkan.

Letkis on hitti - nyt myös Keniassa!

Ylihuomenna me tytöt lähdetään vielä viimeiselle pisemmälle reissulle ennen Sansibaria. Aikomuksena on taas kuluttaa paikallisen bussiyhtiön penkkejä ja matkustaa Victoria-järven rannalle kalastajakaupunkiin Kisumuun nauttimaan lämmöstä, syömään tuoretta kalaa ja koluamaan toreja, jotka ovat kuuleman mukaan suurimmat ja parhaimmat Afrikassa. Sieltä sitten lisää juttua.

Mukavia pimeneviä iltoja Suomeen!

- Sanna