Huomenna tulee kuluneeksi kolme kuukautta siitä illasta, kun tänne Keniaan saavuttiin. Se vuorokausi oli hyvin outo. Uskomattoman väsymyksen puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen saavutaan pilkkopimeätä moottoritietä pitkin Musiikin laitoksen entisen johtajan pieneen ja nuhruiseen asuntoon, syödään jotakin papu-maissi -sekoitusta, jonka jälkeen meidät ohjataan omiin huoneisiin, jossa uuden maalin hajusta päätellen kovasti on yritetty peittää sitä faktaa, että asuntola on entinen armeijan majapaikka rautasänkyineen ja kalteri-ikkunoineen. Huh, kyllä silloin olikin sekaisin.
Nyt kolmen kuukauden jälkeen asiat näyttää hyvin erilaiselta. Rautasänky on se turvallinen paikka, johon päivän päätteeksi kivutaan malariaverkon alle, papu-maissi -sekoitusta - githeria - syödään lounaaksi ja moottoritie matatuineen, roskakasoineen ja ihmismassoineen on lähes päivittäinen kulkuväylä kaupunkiin.
Huomenna alkaa myös viimeinen viikko täällä Kenyatta Universityn kampuksella. Ensi lauantaina jätetään Kenia taakse ja lennetään Tansanian Sansibar-saarelle kahdeksi viikoksi ennen kotiin paluuta. Kolme kuukautta on niin pitkä aika, että itseasiassa koko lähtöä ei pysty vielä käsittämään. Vaikka ensi viikon to do-listalla onkin kämpän siivoaminen, pakkaamista, viimeinen nyrkkipyykki ja avainten palauttaminen, tuntuu vain kuin lähtisimme taas yhteen lukuisista reissuistamme ja palaisimme takaisin. Vielä kaukaisemmalta tuntuu paluu kotiin, joka sekin on jo kolmen viikon päästä.
Viimeiset viikot on olleet aika raskaita. Pelkästään viimeiset koulutehtävät, esiintymiset ja lähestyvät tentit kuluttavat voimia, mutta sen lisäksi kaiken maailman asioiden hoitaminen lentokenttäkyydistä tentteihin osallistumislupaan (?) saavat suomalaiset sisupussitkin hulluuden partaalle. Ja tuttuun tapaan asiat eivät tietenkään mene sillä yksinkertaisimmalla tavalla. Loppujen lopuksi kaikki esiintymiset on hoidettu lähes vakavasti otettavalla ammattitaidolla, koulutehtävät on loppusuoralla ja tentit pärähtää huomen aamulla käyntiin. Tätä kaikkea kaaosta ja stressiä on hoidettu hyvin länsimaisin keinoin: leffailemalla, syömällä hyvin ja nauttimalla Nairobin länkkäreimmistä mestoista.
 |
| Rautaista ammattitaitoa... |
 |
| Kyllä jotain sentään osasin! |
 |
| Hoitamassa koulustressiä |
 |
| Nairobi |
 |
| Nairobin katolla |
 |
| Hemmottelua |
 |
| Lisää hemmottelua |
Ensi viikolla luultavasti viimeinen blogipäivitys. Koittakaa kestää vielä. Uskomatonta, että yli 2000 kertaa joku tätäkin lukenut. Iso kiitos siitä jo nyt :)
- Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti